Muistojen Mummola

Tänä kesänä pääsin käymään Mummolassani monen vuoden tauon jälkeen. Tuo Mummola reissu oli kyllä yksi tämän kesän kohokohta, sillä se vei niin monien kultaisten muistojen äärelle

Sadun kertoja luonteeseeni on ollut valtava vaikutus Mummolan vinttikamarin gobeliinilla. Koska nukuimme aina tuossa kamarissa, katselin tuota kiehtovaa Neidon ryöstö kuvakudosta ennen nukahtamista ja keksin siihen tarinoita. Harmi kun ei tullut koskaan kirjoitettua ylös noita tarinoita, mutta ne olivat kyllä aina melko samankaltaisia juoneltaan. Niissä kauniin, nuoren Neidon olisi pitänyt mennä naimisiin vasten omaa tahtoaan jonkun vanhemman miehen kanssa. Mutta kuten tuollaisiin tarinoihin ehkä kuuluu, oli tuo Neito salaa ja erittäin palavasti rakastunut nuoreen, komeaan Prinssiin. Tuo Prinssi tuli (tietenkin) juuri viime hetkellä ryöstämään rakastettunsa kesken häiden. Ah, miten romanttista tuo kaikki olikaan lapsen mielikuvituksessani.

Mummolasta löytyy myös leikkimielinen Cafe Mummola, minne olen kerännyt hyllylle tunnelmaan sopivia esineitä. Vanhat asiat ja esineet kun ovat kiehtoneet minua jo aivan lapsesta asti. Muistan miten raahasin kirnut ja voisaavit vintiltä esille jo lapsena ja sukulaiset hieman tuota puuhaa kummastelivat. Mutta minulle wanhat tavarat ovat paljon merkityksellisempiä kuin uudet. Niin on ollut aina ja varmasti myös tulee kohdallani aina olemaan.

Mummolasta metsään johtava tie on myös täynnä muistoja. Lapsena usein kuljin edestakaisin tuota tietä pitkin lauleskellen kaihoisia lauluja ja balladeja, sillä tuolla pystyin laulamaan vapaasti, ilman kuuntelevia korvia. Tai niin ainakin ajattelin. Sillä olin niin mahdottoman ujo, että en olisi kyennyt laulamaan toisten kuullen. Tuo seikka on onneksi (myös) muuttunut iän myötä ja olen vapautunut tuollaisesta ujoudesta lähes täydellisesti.
Mutta Mummola - se on todellakin täynnä rakkaita, kultaisia muistoja. Muistoja, joita aika ei haalista tai mielestä poista kaiketi koskaan. Sillä ne ovat jotain, jotka on talletettu sydämeen. Ainiaaksi.
Ps. Mummolassa tietenkin kuuluu ajella kuvassa olevalla Mummon vanhalla Cresentillä pitkin metsäteitä lauleskellen...