Paradiso Perduto -Rapistuneen Lumo

21.05.2021

Rapistunut, kulunut kauneus lumosi minut täysin jo vuosia, vuosia sitten. En oikein edes osaa täysin selittää, miksi niin kävi. 

Mutta 90-luvulla ilmestynyt elokuva Loistava Tulevaisuus oli pitkälti tuon lumouksen aiheuttaja. Muistan, miten menin kaverini kanssa katsomaan tuota elokuvaa täpötäyteen elokuvateatteriin. Vapaana oli vain kaksi paikkaa eturivistä, nekin olivat toisistaan erillään eturivin päissä. Me kuitenkin päätimme ottaa nuo (huonot) paikat. Ja jo ensimetreiltä tuo elokuva lumosi minut täysin. Sen äärettömän visuaalinen, vihreä maailma, mielestäni täydellisesti elokuvaan sopiva musiikki ja sitten vielä Paradiso Perduto. Elopkuvan Paradiso Perduto oli mielestäni visuaalisesti aivan täydellinen paikka - mielikuvitusta inspiroiva rapistunut vanha huvila valtavan, rehottavan puutarhan kätköissä. 

Tuo Paradiso Perduto jäi kummittelemaan mieleni syövereihin siinä määrin, että kirjoitin siitä opiskellessani pitkän esseen ja olen tuohon teemaan palannut vielä vuosia sen jälkeenkin. Teemaan, joka ei jätä minua rauhaan, kaiketi koskaan. Tuon teeman ydin on juurikin tuossa rapistuneisuudessa. Tuollainen epätäydellisyys on mielestäni paljon kiehtovampaa, kuin täydellisyys. Niin esineissä, rakennuksissa kuin ihmisissäkin. 

Paradiso Perduto on minulle myös jonkinlainen 'mielen pakopaikka' - sinne voin matka ihan koska ja missä vaan.

Paradiso Perduto on italiaa ja tarkoittaa Kadotettua Paratiisia. Omalta kohdaltani tiedän jo, etten edes halua varsinaisesti löytää tuota Paratiisia koskaan. Sillä etsiminen on aina mukavaa ja se pitää myös mielen virkeänä. Tiedän, että tulen vielä palaamaan useasti tuon teeman pariin - niin kirjoituksissa kuin maalauksissanikin. Tässä tapauksessa etsivä ei koskaan löydä. Ja hyvä niin.