Romantikko - Aina ja ikuisesti

Pohjolan pimeät ja hiljaiset aamuvarhaiset ovat suuri nautinto, jos ne viettää kynttilöiden pehmeässä valossa  aamiaista syöden.  

Aina tuollainen aamiainen tietenkään ei ole nykyajan maailmassa mahdollista, mutta joskus se oli vallan arkipäivää. Niin, tuo on kaiketi yksi niitä Romantikon ytimessä olevia asioita, että rakastaa kynttilöiden ja tulen pehmeää valoa (ja kammoaa kirkkaita loisteputkia ja vilkkuvia väritauluja, joita nykymaailma on pullollaan). 

Joskus koen ihan fyysistä tuskaa siitä, että en vain sopeudu nykymaailmaan. Kun sattuu olemaan tällainen Pergamentii ja Sulkakynä - ihminen, on  todella välillä suoranaisesti vaikea toimia ja asioida maailmassa, joka perustuu täysin koneille ja tekniikalle. Ajatus siitä on välillä jopa ahdistava, miten sidoksissa koko nykymaailma on esimerkiksi sähköön. Sillä siinä on myös suuri yhteiskuntien haavoittuvuus. Jos sähköt eivät toimi, ei toimi juuri mikään. Siksi kannattaa pitää aina kaapissa vähintään kynttilöitä ja asua (vanhassa) talossa, jossa on jokin muukin lämmitys kuin se sähkölämmitys. Tuota asiaa harva tulee ajatelleeksi, muutakuin tietenkin tällainen 'muinaisjäänne'.

Romantikon suunnitelmia pyörii nyt uuden alkaneen vuoden kunniaksi päässä paljon - ehkäpä noista suunnitelmista vielä joku ainakin realisoituu ihan näkyväksi asti. Niistä varmasti lisää täällä myöhemmin. 

Ps. Lisään vielä alle hyvän ystäväni ottaman kuvan minusta vuosien takaa. Tuossa kuvassa kiteytyy mielestäni edelleen hyvin tuo Romantikon olemus. 

Toivotan Kaikille Hyvää ja Kaunista Vuotta 2022 - Kullekin juuri sopivalla ripauksella Romantiikkaa