Taivas Kattona, Katto Taivaana

Minä myönnän auliisti kuuluvani taivaan rannan maalareihin ja taivaan tuijottelijoihin. 

Voisin tuijotella sinitaivasta ja ohi lipuvia pilviä kaiketi loputtomiin, jos se olisi ajallisesti mahdollista. Taivaan tuijottelussa on mielestäni jotain äärettömän rentouttavaa, oli kyseessä sitten aamuinen taivas tai öinen tähtitaivas.  

Taivasta on kuvattu myös taiteessa aina taiteen varhaisista ajoista lähtien. Esimerkiksi etruskien haudoissa oli hautakammion katto usein kuvattu esittämään taivasta.  Myös monissa kirkoissa kupoli katot kuvastavat taivasta. 

Maapallon yllä kaareutuva taivaskatto on kiinnostanut ja inspiroinut ihmistä kaiketi aina. Ja miksipä ei, sillä taivas on aina erilainen. Koskaan ei voi tietää, miltä taivas näyttää aamulla, kun avaa verhot, tai illalla kun käy nukkumaan. Tuo sinertävä äärettömyys on kaiketi myös ikuinen mysteeri ihmiselle ja hyvä niin. Sillä kaikkea ei aina tarvitsekaan tuntea läpikotaisin, siitä pitääkseen. Mysteerit kuuluvat osaksi elämää.