Tunnelmakuvia Satumaisesta Sulkakynästä

03.11.2021

Ritari ratsasti niin kiivaasti pitkin viheriöivää nummea, että ruoho lensi kokkareina ilmaan hänen yön mustan ratsunsa kavioista. Hän ei välittänyt vähääkään siitä. Sillä hän halusi kiitää ratsunsa selässä niin nopeasti kuin suinkin vain pystyi.

Yllättäen jokin merkillinen ääni kiinnitti hänen huomionsa. Hän antoi ratsulleen merkin pysähtyä. Ratsu pysähtyi kuin seinään. Jostain kuului selvästikin laulua. Kirkasta, heleää laulua. Yhtäkkiä tuo uljas Ritari tunsi sydämensä pakahtuvan. 

Hän hyppäsi alas ratsailta ja tähyili sumussa, mistä tuo lähes ylimaallinen laulu saattoi kuulua. Sitten hänen silmänsä erottivat sumussa hiljalleen lähestyvän pilkahduksen lämmintä valoa, joka keinui hieman puolelta toiselle. Lyhty. Joku olento kantoi kädessään lyhtyä ja lauloi samalla niin pakahduttavan kauniisti.

Sitten sumuverhosta tuli esille punaiseen viittaan pukeutunut hahmo. Kultaiset kiharat ryöppysivät kimppuina hänen tulenpunaisen viittansa hupun sisästä, aina kapealle uumalle asti. Ritari henkäisi syvään hämmästyksestä. Samassa tuo ihmeellinen olento nosti kirkkaan vihreiden silmiensä katseen edessään sumuisella nummella seisovaan Ritariin. Ja kuten aina, tuo katse lumosi kohteensa täysin.

Ritari lyyhistyi polvilleen kostealle nurmelle ja painoi nöyränä päänsä alas. Tuo Punainen muukalainen hymyili tyytyväisenä eleen nähdessään. Hän tiesi, että He kaikki tulisivat vielä kumartamaan. Kumartamaan häntä. Sillä hän oli heidän kaikkien Valtiatar. Usvaisilla nummilla syntynyt luvattu Kuningatar

***

Ajoittain ajattelin kirjoitella tänne blogiin pieniä mieleen pulppuavia tunnelmakuvia. Niitä kun päässäni on välillä ihan tulvaksi asti. Ehkäpä joskus voisin niitä myös koittaa myös piirtämällä kuvittaa.